DIGITAALISUUS TULEVAISUUDEN KOULUTUKSESSA

 

Kuva: https://www.thegeniusworks.com/2017/01/future-education-young-everyone-taught-together/

Niemi, Vahtivuori-Hänninen, Aarnio & Kynäslahti kirjoittavat liikenne- ja viestintäministeriön Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan asettaneen työryhmän suunnittelemaan, miten saadaan tieto- ja viestintätekniikka osaksi koulujen arkipäivää (Niemi & Multisilta 2014, 70-71). Tutkimuksissa yleensä toiset ovat sitä mieltä, että menetelmät heikentävät oppimista merkittävästi ja toiset näkevät sen hyödyntämisessä paljon mahdollisuuksia. Taustalla vaikuttaa myös se, että meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyttäneet teknologiaa ja eivät halua käyttämistä välttämättä opetellakaan. Tähän kytkeytyy myös lastensuojelullinen asia eli halutaan lasten muun muassa liikkuvan ja ulkoilevan enemmän liiallisen aivoja turruttavan pelaamisen sijaan. Teknologian riskejä ja uhkia kannattaa pyrkiä tunnistamaan sekä kehittämään ehdottoman kieltämisen sijaan. (Vuorio 25.1.2019.)

Lavonen, Korhonen, Kukkonen & Sormunen kertovat, että innovatiivisessa koulussa tavoitellaan kuitenkin osaamista, jota tarvitaan työelämässä ja vapaa-ajalla. Digitaalisen oppimisen välineitä ovat muun muassa tabletit, puhelimet, interaktiiviset älytaulut ja tietokoneet. Ohjelmistoina käytössä voivat olla tekstinkäsittely-, kuvankäsittely- ja taulukkolaskentaohjelmia, pelejä tai ohjelmointityökaluja. Palveluja verkossa ovat puolestaan blogit, wikit sekä verkkopohjaiset ja virtuaaliset oppimisympäristöt.  Koulun työvälineitä tulee käyttää monipuolisesti opiskelun ja vuorovaikutuksen tukena.  (Niemi & Multisilta 2014, 88, 95.) Oppiminen on yksilöllinen kehitys, jossa opettajan tehtävä on auttaa oppijoita hankkimaan kykyä kyseenalaistaa, analysoida ja soveltaa tietoa. Opettajan tulee myös löytää itselleen ja kurssille sopiva toteuttamistapa face to face-opetuksen ja kokonaan online-opetuksen väliltä. (Bates 2015)

Harjun mukaan OECD on määritellyt tulevaisuudessa tarvittavan kognitiivisia taitoja eli vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja, informaation prosessointitaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, oppimistaitoja ja matematiikkaa. Lisäksi tarvitaan interpersoonallisia taitoja eli yksilöiden väliseen vuorovaikutukseen liittyviä taitoja ja intrapersoonallisia taitoja eli Itsesäätelyä, hallinnan taitoja ja luovuutta sekä yrittäjyystaitoja. Myös teknologiset taidot eli tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot nostetaan esiin. Tulevaisuuden koulutuksen tulee edistää näitä taitoja. Koulujen työskentelytapoihin vaikuttavat koulutuksen kansallinen, kunnallinen ja koulukohtainen hallinto, koulun toimintakulttuuri, yksittäinen opettaja sekä oppilaat.   Opettajan opetuskäytänteet ja käsitys oppimisesta, oppilaan toiminta ja asema opetusprosessissa sekä oppimisympäristön määritelmä, vaikuttavat siihen, miten tulevaisuudessa tarvittavien taitojen harjoittelua voidaan tukea ja edistää opetuksessa. (Niemi & Multisilta 2014, 37-38, 43-45.)

Hyvässä verkko-opetuksessa tulee ensisijaisesti varmistaa, että opettajat osaavat käyttää verkossa sekä  opetusmenetelmiä että tekniikkaa opetuksessaan hyödyksi ja että heillä riittävä tekninen tuki saatavillaan. Myös opettajan ja opiskelijan ohjaussuhde tulee luoda opetusprosessissa ja käyttää tarkoituksenmukaisia työskentelytapoja sekä jatkuvaan parantamiseen johtavaa järjestelmällistä arviointia. Verkko-opetusryhmät eivät myös saa olla liian suuria. Jos ryhmät kuitenkin muodostuvat  suuriksi, on hedelmällistä hoitaa kurssi tiimivetoisesti niin, että sitä suunnittelee ja toteuttaa useampi ihminen yhdessä. Lisäksi opiskelijan on tiedettävä, että opettaja seuraa opiskelijoiden online-toimintaa ja osallistuu aktiivisesti kurssin sisältöön. Opettajan läsnäolon puuttuminen verkkokursseissa on suurin syy opiskelijoiden kurssien keskeyttämisiin. (Bates 2015.)

Teknologiatietämys on todellisuudessa heikkoa useimmilla opettajilla (Vuorio 25.1.2019). Harjun mukaan siirtyminen sekoitettuun, hybridi- ja verkko-oppimiseen, edellyttääkin korkeampaa koulutustasoa myös opettajille. Koulun johto voisi tukea kannustavaan toimintakulttuuriin, aika- ja materiaaliresursseihin sekä ammattitaitoa kehittäviin koulutuksiin. Yksi tärkeimmistä asioista tulevaisuuden taitoja edistävän opetuksen järjestämisessä on myös opettajien välinen yhteistoiminta. Tämä edistää ajatusten ja ideoiden jakamista sekä kehittelyä yhdessä. Yhteistoiminta voi parhaimmillaan edistää uusien opetuskäytänteiden kokeilemista ja käyttöönottoa opetusryhmissä. Opetusmalleista ja käytänteistä keskusteleminen voi puolestaan avata uusia näkökulmia opetuksen toteuttamiseen. (Niemi & Multisilta 2014, 45-46.)

Lisäksi erilaisia digihankkeita toiminnan tueksi on monenlaisia (Vuorio 25.1.2019). Esimerkiksi Kiili, Tuomi, Perttula & Kiili kertovat Opetushallituksen Liikkuvakoulu- hankeen tavoittelevan aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä, jolloin oppilaat osallistuvat, oppivat ja saavat lisää liikettä ja vähemmän istumista. Tutkimusten perusteella pilvipalveluihin perustuvat liikunnalliset oppimispeliratkaisut, joita oppilaat voivat käyttää omilla mobiililaitteillaan, sopivat hyvin koulun toimintaan. (Niemi & Multisilta 2014, 238-240.) Pokemon go liikuttaa myös lapsia ja samalla pelaajat ottavat toisiinsa sosiaalista kontaktia.  Tämän liikkumisen ja sosiaalisuuden voisi integroida vielä alakoulussa tehtävään kasvikansioon siten, että kasveista otetaan kuva nimi-, päivä- ja paikkatietoineen. (Vuorio 25.1.2019.) Kiilin ja kumppanien mukaan Finnable 2020- hankkeen tutkimuksessa liikuntapelit ovat hyödyllisiä, mutta niissä on omat haasteena. Pelien vaatima liikunnan intensiivisyys vaikeuttaa kognitiivisia prosesseja, kuten havainnointia ja havaitun tiedon prosessointia työmuistissa. Siksi intensiivistä liikuntaa vaativien pelien käyttö sopii jo opitun asian kertaamiseen. Toisaalta pelit voivat toimia keskustelun avauksina ja kiihdyttäjinä, koska lapsille pelien pelaaminen on tuttua vapaa-ajalla. Myös työmuistiharjoittelupeleillä saatiin keskittymiskykyä hieman paranemaan ja pelaamisella oli myönteinen vaikutus visuaaliseen työmuistikapasiteettiin. (Niemi & Multisilta 2014, 242-247.) Inno-Oppiva-hankkeessa etsitään puolestaan konkreettista mallia ja keinoja yritysten ja koulujen yhteistyöhön (Inno-Oppiva 2016).

Peda.net- kouluverkko on kaikille avoin verkkojulkaisualusta. Se tarjoaa verkkotyövälineitä sekä koulutus-, tuki-, kehittämis- ja tutkimuspalveluita. Sivusto on luotu kasvatustieteilijöille ja sinne voi kuka tahansa luoda itselleen tunnukset. Palvelun henkilökohtainen käyttö on ilmaista, mutta organisaatioille palvelu on maksullista. Sinne voi tallentaa muun muassa kaikki opiskeluaikaiset materiaalit, jotka haluaa pitää tallessa opintojen jälkeen. Alustalle voi tehdä, esimerkiksi oman portfolion  tai vaikka materiaalipankin. (Svärd 25.1.2019.) Tekoälyä voitaisiin hyödyntää kielten opiskelussa saamalla vieraan kielen vuorovaikutustilanteita puhuvien kasvojen kanssa. Elias-robottia on myös käytetty Suomessa kielten apuopettajana. Tekoälyä voisi lisäksi ottaa Wilma- ja Helmi- järjestelmiin avuksi suunniteltaessa oppilaan tuen tarpeita ja tukiprofiilia. Dronet voisivat olla innovatiivisen luonnontieteen opetuksen apuna. (Vuorio 25.1.2019.) Villeissä mielikuvituksissa tulevaisuuden opiskelu voisi tapahtua henkilökohtaisen oppimiskuplan (LearningBubble) avulla. Kupla olisi hologrammi, joka eristää ääntä antaen tarvittavan työrauhan. Päivän aluksi kupla antaisi neuvoja, miten pitää opiskella, kannattaako osallistua luennolle tai opiskella itsenäisesti. Se myös optimoisi oppimista ja tarkkailisi kehon toimintoja oppimisen kannalta kehottaen pitämään taukoja, syömään, ulkoilemaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Se myös kontrolloisi henkilökohtaista älylaitteiden käyttöaikaa. Kuplalta saisi välitöntä palautetta, esimerkiksi esseen kirjoittamisesta kirjoituksen aikana. Ideoista toteutukseen!

Lähteet

Bates, T. 2015. Teaching in a Digital Age, chapters 11 & 12. https://opentextbc.ca/teachinginadigitalage/). Luettu 27.1.2019.

Inno-Oppiva 2016. Innovaatioalusta opetusteknologian tuotekehityksen tueksi pirkanmaalaisille yrityksille. Tampereen yliopiston TRIM-tutkimuskeskus. https://innooppiva.wordpress.com/. Luettu 27.1.2019.

Niemi, H. & Multisilta, J. (toim.) 2014. Rajaton luokkahuone. Jyväskylä, PS-Kustannus.

Svärd, Päivi 2019. Hyödylliset verkkopalvelut- info. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta 25.1.2019.

Vuorio, Jaakko 2019. Digitaalisuus ja tulevaisuuden koulu(tus)- luento. Tampereen yliopisto, TRIM-tutkimuskeskus 25.1.2019.  

--

MITÄ VANHAA SÄILYTTÄISIT JA MITÄ UUTTA HALUAISIT KEHITETTÄVÄKSI TULEVAISUUDEN OPPIMISEN TUKEMISEEN?

Anna: Tulevaisuusajattelu avaa meille niin fyysisen kuin pedagogisen ja didaktisenkin oppimisympäristösuunnittelun myötä huikeita ulottuvuuksia oppimiselle. Pidän hyvänä sitä, että opettaminen on entistä enemmän kokonaisuuksien ymmärtämiseen tähtäävää, eikä pelkästään mekaanista ulkoa opettelemista koetta varten. Sitä voi runsaasti kehittää edelleen ja vakiinnuttaa hyviä toimintatapoja opetukseen.  On kuitenkin olemassa edelleen asioita, jotka on syytä opetella ulkoa esim. kertotaulu. Myös ymmärtävän lukemisen ja kirjoittamisen tekniikoita tulee systemaattisesti opettaa, samoin kriittistä tiedonhakua. Perusopetuksessa on myös edelleen säilytettävä tietty opettajajohtoisuus. Pieniltä lapsilta ei edes voi vaatia sellaista itseohjautuvuutta, jota jo nyt vaaditaan. Osa oppilaista ei pysty kantamaan pienenä sellaista vastuuta omasta oppimisestaan, mitä heidän oletetaan jo omaavan ilman annettuja malleja. Osa oppilaista ei myöskään osaa käyttää verkkomateriaalia ja digilaitteita tarkoituksenmukaisesti opiskeluunsa ilman strukturoitua ohjausta. Perinteisellä kirjallakin on edelleen tarvitsijansa. Tämä unohtuu välillä jo nyt perusopetuksessa. Erityisoppilaiden kyky työskennellä tulevaisuuden oppimisympäristöissä tulee varmistaa. Vaikka tulevaisuus luo mahdollisuuksia verkkovälitteiseen opiskeluun aivan uudella tavalla, voit vaikkapa opiskella vaikka toisella puolella maailmaa sijaitsevan yliopiston kursseja, ei ihmisen kasvokkain-kohtaamista ja henkilökohtaista ohjausta sovi unohtaa. Ihminen tarvitsee ihmistä myös opiskellessaan. Sosiaalinen ja emotionaalinen oppimisympäristö ovat olennainen osa oppimisprosessia.

Elina: Tulevaisuuden kouluun tunnutaan välillä kiirehtivän vauhdilla ja liiallisten utopioiden saattelemana ja sokaisemana niin, että aikaisemmin pohdittu ”väline edellä”-dilemma toteutuu. Tärkeää tulevaisuusorientoituneessa kasvatusajattelussa on miettiä, miten opiskelu helpottuisi ja tehostuisi, mutta tekniikka, ympäristö, väline ja uusi pedagogiikka hallittaisiin tarpeeksi hyvin. On mielestäni ensiarvoisen tärkeää, ettei perusasioita unohdeta: olen esimerkiksi myös sitä mieltä, että opettajan rooli on tärkeä säilyttää. Korviini osui keskustelu, jossa tuttavani lapsi oli koulussa turhautunut, miten heille oli vain isketty tabletit sovelluksineen käteen ja jätetty yksin. Hän olisi kaivannut opettajan motivointia, alustusta ja johtamista tilanteeseen: mikä tässä on tärkeää, ja niin edelleen. Mitä tulevaisuuden koulu tuokaan vielä tullessaan, on tämä tärkeä peruspilari: kohtaaminen, kommunikaatio ja konkreettinen ohjaaminen sekä avun saaminen fyysiseltä ihmiseltä, joka aiheen tai tekniikan osaa. Kaikkea ei ryhmäläisteni tavoin voi mielestäni korvata sovelluksella tai digitaalisella elementillä., ja tästä asiasta keskustellaan aivan liian vähän tieteellisissä piireissä.

Laura: Vanhaan on helppoa jämähtää, joten on tärkeää, että opetusta ja oppimista suunniteltaessa oltaisiin avoimia uusille ideoille. Lisäksi on tärkeää muistaa, ettei täydellistä opetus- tai oppimismenetelmää olekaan, vaan kaikissa on jonkinlaisia puutteita, mutta myös omat vahvuutensa. Vanhasta säilyttäisin sen, että on olemassa opettaja, joka lopulta ohjaa opetustilannetta, tuntee aiheen ja pystyy opastamaan oppilaita aihepiirin parissa. Uutena mukaan voitaisiin kehittää ehdottomasti teknologiaa, ja sen kehitys onkin jo työn alla. Lisäksi uutena mukaan voitaisiin tuoda jotain täysin uudenlaista, esimerkiksi jotain interaktiivista, joka uutuutensa takia nostaisi opiskelijoiden motivaatiota ainakin hetkellisesti. Luennolta mieleen jäi ohjelmat, joiden avulla voisi opetella esimerkiksi kieliä mukaillen elävän ihmisen kanssa puhumista.

Mari: Vuorion luento herätti ajattelemaan, miten parhaiten voitaisiin hyödyntää teknologiaa opetuksen apuna. Meillä on paljon erilaisia laitteita ja oppimisympäristöjä käytössä mutta suurin haaste on, miten pedagogiikka saadaan mukaan teknologian hyödyntämisessä. Jotenkin tuntuu, että pedagogiikka on vähän jäänyt teknologian jalkoihin, kun on haluttu laitteet opiskeluun mukaan nopeasti. Murrosvaiheessa tulee selkeästi esiin erot opettajien ja koulujen välillä, ja tämä luo epätasa-arvoa oppilaiden ja koulujen välille. Teknologian hyödyntäminen on tulevaisuutta ja lasten ja nuorten pitää osata käyttää sitä sujuvasti opiskelun tukena. Toisaalta ajattelen, ettei esimerkiksi luontokokemusta voi koskaan kokea virtuaalisesti samoin kuin luonnossa olemalla. Pelillisyys jäi mietityttämään myös paljon, tutkimuksissa puhutaan paljon ruutuajasta ja sen määrästä. Jos koulupäivinä käytetään älylaitteita päivällä ja illalla, miten ne vaikuttavat lapsiin, levottomuutena, keskittymiskyvyn puuttumisena vai oikeasti kehittävänä? Tätähän ei voi vielä tietää, koska olemme vasta murroksessa, tulokset näkyvät vasta vuosien kuluttua. Teknologia on kuitenkin tullut jäädäkseen ja pedagogiikka kehittyy koko ajan vastaamaan tähän yhteistyöhön, joten eiköhän siihenkin oikeanlainen kombinaatio löydy.

Satu: Toivon, että teknologia ei tulevaisuudessa täysin hallitse koulutuksien järjestämistä ja syrjäytä kouluja rakennuksina sekä niissä kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Ehkä eri sukupolvien kuilut ovatkin hyvästä - jos osaisimme innovoida uutta sopivasti vanhaa kunnioittaen. Informaation saatavuuden näkökulmasta katsottuna teknologia on vertaansa vailla. On erittäin kätevää lukea kirjallisuutta ja kuunnella musiikkia sen avulla. Ei tarvitse lähteä erikseen mihinkään ja mahdollisesti odottaa jonossa saadakseen juuri nyt tarvittavan teoksen. Myös yhteydenpito ja yhteistyö pitkien etäisyyksien päässä toisistaan olevien kesken on näppärää ja mahdollistaa moneen. Ja se on myös taloudellinen ekoteko – aikaa ja rahaa ei kulu matkustamiseen sekä matkustamisen vähentäminen pienentää hiilijalanjälkeä. Opetusteknologian kehitys voisi nyt lähes pysähtyä ja asiantuntijat saisivat tilan verkkopedagogiikan tutkimiseen ja kehittämiseen sekä kouluttamiseen systemaattisesti. Meillä on paljon erilaisia teknologian työvälineitä virtuaalisissa ympäristöissä, mutta valta osa ei osaa niitä käyttää joko lainkaan tai tarkoituksenmukaisesti. Korjataan tämä ennen uusia innovaatioita.