OPPIMISTA TUKEVAT TILAT JA YHTEISOPETTAJUUS

https://norssi.uta.fi/kaksio56/

Koulujärjestelmien on luotava muunneltavia, joustavia ja työelämän tarpeita vastaavia rakenteita monipuolistuvien opetusmenetelmien vuoksi. Myös uudistuvien osaamisvaatimusten ja kehittyvän informaatioteknologian aikana sähköiset sisällöt sekä sosiaalinen media ovat tärkeitä opetus- ja oppimisprosesseissa. (Kuuskorpi 2012, 120, 123-124, 126.) Tällainen mukautuva oppimisympäristö on paikka, jossa esimerkiksi teknologia on sijoitettu luokkahuoneen yhteyteen. Teknologian käyttöä varten ei siis tarvitse lähteä eri tilaan. Koulut pystyvät perustelemaan ympäristön fyysisiä muutoksia opetuksen ja oppimisen kehittämisen avulla eli tiloja ei muuteta huvin vuoksi, vaan niissä on pedagogiset ratkaisut taustalla. Lisäksi teknologiaa voidaan hyödyntää useissa eri oppiaineissa, jolloin tilan käyttö tehostuu. (European School Net 2017, 10.) Kenties keskeisintä on se, että tilaa voi muuntaa eri tarkoituksiin, oppiaineisiin ja tilanteisiin sopivaksi kalusteiden, tekniikan tai muun suunnittelun avulla (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara, 2014).  Jos koulujärjestelmä ei ole ajanmukainen, se ei kykene tarjoamaan laadukasta opetusta (Kuuskorpi 2012, 126).  

Tampereen yliopiston normaalikoululla on toteutettu oppimisympäristö- ja pariopettajuusmallia (KAKS10 56) vuodesta 2018. Tämä moderni oppimisympäristö on suunniteltu pääasiassa kahden opettajan ja heidän 5. ja 6. luokan yhteistyöskentelyyn, mutta ympäristöä käytetään myös kokouksiin ja koulutustapahtumiin. Tila on suuri, joka on kalustettu siirrettävillä pöydillä, tuoleilla, kaapeilla, sohvilla, pehmeillä lattiakalusteilla, katsomoelementeillä, sermeillä, neulatauluilla ja tussitauluilla. (Tampereen yliopiston normaalikoulu 2018.) Kodinomaisten tilojen suunnittelun keskeinen lähtökohta on ollut juuri oppimisympäristön muuntautumiskykyisyys. Tiloja voidaan jakaa sermeillä tai huonekaluilla esimerkiksi niin, että oppilaat eivät näe ympärilleen, mutta opettaja näkee koko luokan.  (Tammi & Horila 18.1.2019.) Myös tekninen varustelu on huikeaa. Esitystekniikkaa varten on suuria aktiivitauluja monipuolisine toimintoineen. Tilassa on myös kiinteitä ja kannettavia tietokoneita, tabletteja, älypuhelimia, tulostin, kopiokone, skanneri, VR-laseja, 360-, digivideo- sekä digikameroita. (Tampereen yliopiston normaalikoulu 2018.) Nykypäivän opettajan tuleekin hallita erilaista teknologiaa, sekä kyettävä samanaikaisesti toteuttamaan monenlaisia pedagogisia malleja, joita tilalla ja toiminnoilla tavoitellaan: esimerkiksi tutkivaa, ongelmakeskeistä ja ilmiöpohjaista oppimista vaikka kesken opetuksen. Lisäksi on pidettävä yllä sekä yksilö- että ryhmätason oppimisen tukemisen seuraaminen ja mahdollistaminen samanaikaisesti. (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara 2014.)  

Yhteisopettajuus hakee vielä toiminnan muotojaan, mutta keskeistä on toimia tiiviissä yhteistyössä. Tiloja jaetaan tarkoituksenmukaisesti ja yhteisöä tarkastellen eli päivän aikana opiskellaan erilaisissa tiloissa ja ryhmissä. (Tampereen yliopiston normaalikoulu 2018.) Oppija kantaa vastuun omasta oppimisestaan ja toimintatavoistaan. Lisäksi luokassa harjoitellaan kaiken aikaa itseohjautuvuutta. Menetelminä opetuksessa käytetään usein urakkaoppimista ja erilaisia projektitöitä. (Tammi & Horila 18.1.2019.) Oppilaalla on myös mahdollisuus vaikuttaa omaan opiskeluunsa aiempaa enemmän (Tampereen yliopiston normaalikoulu 2018). Opettajien puolestaan täytyy olla sitoutuneita yhteisopettajuuteen ja uudenlaiseen tapaa opettaa. Yhteistyö opettajien kesken ja sen suunnitteleminen vaatii paljon aikaa. (Tammi & Horila 18.1.2019.) 

  

Parhaimmillaan opettaja oppii paljon uutta, jos hän on valmis heittäytymään yhteisopettajuuteen (Tammi & Horila 18.1.2019).  Opettajat voivat työskennellä ja suunnitella opetusta yhdessä sekä he voivat koota opiskelijoista ryhmiä heidän yksilöllisten tarpeiden mukaan. Opiskelijat saavat näin ollen henkilökohtaisempaa opetusta. Opettajat pääsevät myös lähemmäs opiskelijoita ja voivat käydä heidän kanssaan paremmin kahdenkeskisiä keskusteluita, kun opiskelijat toimivat pienryhmissä koko luokan opettamisen sijaan. Opiskelijoilla on myös enemmän mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä muiden opiskelijoiden kanssa ja keskustella ideoistaan sekä ajatuksistaan oppimisen lomassa. Lisäksi opettajat voivat opettaa isompia ryhmiä ja rohkaista opiskelijoita omatoimiseen tekemiseen sekä liikkumiseen tunnin aikana. Opiskelijoilla on myös mahdollisuus päästä käyttämään teknologiaa jatkuvasti, kun teknologia sijaitsee heidän kanssaan samassa luokassa.  (European School Net 2017, 10.)  

  

Tällä hetkellä vastaavia luokka- ja opetustiloja on yliopistojen kouluissa ja mahdollisesti uusissa rakennettavissa kouluissa. Vanhat koulut, joissa ei ole mahdollisuuksia muokata rakennuksia, eivät pääse uuteen opiskelutapaan mukaan. Yhteisopettajuutta voi toteuttaa ilman tilojakin, mutta se on haasteellisempaa. (Tammi & Horila 18.1.2019.) Opettajat ovat avainasemassa kohti muuttuvaa oppimista ja uutta, tämän päivän taitoja herättävää pedagogiikkaa. Tuen lisäksi opettajilta vaaditaan kehittymiskykyä ja myönteisyyttä, joka kumpuaa myös hyvästä muutosjohtajuudesta organisaation tasolta. Jatkuvan muutoksen keskellä opettajat tarvitsevat omien omaksumistaitojensa lisäksi jaettua tunnetta muutoksen hallinnasta. Jatkuva muutos voi tuntua kaoottiselta ja murentaa tarvittavaa uskallusta ja varmuutta. Tämän, sekä hyvän ja laadukkaan tuen avulla opettajat ovat valmiita toimimaan uudistusten keskiössä niiden toteuttajina, kehittäjinä ja omaksujina. Opettajuuden roolin muutoksen käsitys ja lisätutkimus auttavat matkalla tähän. Opettajuuden ja opettajan roolin tulisi olla teemoja oppimisympäristöjen kehittämistyön keskiössä alusta alkaen. (Maunonen-Eskelinen & Aksovaara, 2014)    

  

Lähteet  

European School Net.  2017. http://files.eun.org/fcl/Learning_spaces_guidelines_Final.pdf. Luettu 28.1.2019. 

Future Classroom Lab –hanke. 2018.  https://fclab.fi/. Luettu 31.1.2019..  

Maunonen-Eskelinen, I. & Aksovaara, S. 2014.  

Muuntojoustavien tilojen käyttöönotto- artikkeli. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. https://oppimateriaalit.jamk.fi/ajatusliikkuu/artikkelit/muuntojoustavien-tilojen-kayttoonotto/.  Luettu 31.1.2019. 

Määttä, K. & Uusiautti, S. 2012. Pedagoginen Auktoriteetti Ja Pedagoginen Rakkaus – Yhdessä Vai Vastakkain? International Journal Of Whole Schooling. Vol 8(1), 2012.  

Kuuskorpi, M. 2012. Tulevaisuuden fyysinen oppimisympäristö. Käyttäjälähtöinen muunneltava ja joustava opetustila. Kasvatustieteen väitöskirja, Turun yliopisto.  

Tampereen yliopiston normaalikoulu. 2018. Kaksio 56- oppimisympäristö- ja pariopettajuusmalli. https://norssi.uta.fi/kaksio56/. Luettu 16.1.2019. 

Tammi, T. & Horila, M. 18.1.2019.  Oppimista tukevat tilat ja yhteisopettajuus-luento. Tampereen yliopiston normaalikoulu. 

-------

MILLAISIA AJATUKSIA MUUNNELTAVA OPPIMISYMPÄRISTÖ JA YHTEISOPETTAJUUS SINUSSA HERÄTTÄÄ?  

Anna: Käynti Norssissa kiinnosti itseäni henkilökohtaisista syistä, koska olen todennäköisesti aloittamassa itse luokkaparityöskentelyn ensi syksynä. Itselleni jäi ensin ajatus, että luokkaparityöskentelyä on todella paljon, mutta nähdessäni lukujärjestyksen huomasin, ettei sitä itse asiassa olekaan niin paljon. Epäselväksi minulle jäi esimerkiksi se, hyödynnetäänkö oppilaiden tasoeroja yli luokka-asteiden vai onko luokkien toiminta pääasiassa luokka-astesidonnaisia. Itse nimenomaan näen tässä mahdollisuuden vahvalle eriyttämiselle. Opettajat korostivat henkilökemioiden merkitystä pariopettajuudelle. On tietenkin ideaalitilanne, että saa työparikseen samanhenkisen ihmisen, joka kenties on ystävä vapaa-ajallakin. Aina näin ei kuitenkaan ole, joten onko ammatillisuudella sellaista roolia, että pariopettajuutta pystyy tekemään henkilön kanssa, joka ei ole henkilökemialtaan mukava itselle. Voiko siis opettajan työtä tehdä yhteisopettajuuden pedagogiikalla ellei “kaverin naama miellytä”? Havainnointitilanne luokassa oli mielenkiintoinen. Tehtävät sujuivat pääsääntöisesti hyvin ja näki lasten olevan tottunut tämän tyyppiseen työskentelyyn. Tilaa käytettiin hyödyksi hyvin. Erityisopettajana huomioni kiinnittyi hieman kaoottiseenkin ja äänekkääseen tehtävien tekemiseen, jossa mm. yksi oppilas itkeskeli pitkän aikaan, kun ei tiennyt mitä tehdä. Tilanteessa varmasti pystyy osa työskentelemään hyvin, mutta kaikille se ei sovi. Oppilaiden ohjaamisella ja tuntemuksella on siis iso merkitys. Myös strukturointiin kiinnittäisin ehkä itse enemmän huomiota. 

Elina: Norssilla havainnointi KAKS10 –oppimisympäristössä oli mielenkiintoista itselleni erityisesti siksi, etten ole aikaisemmin päässyt näkemään vastaavaa oppimisympäristöä konkreettisesti toiminnassa. Lukenut olen, mutta tila oli aivan eri asia nähdä ja kokea. Tilassa toteutettiin yhteisopettajuutta, luokka-asteet limittävää opiskelua, luovaa ja rakentavaa oppimista sekä ympäristöstä kumpuavien toimintojen herättelyä. Oppilaat saivat esimerkiksi itse valita paikan, jossa toteuttaa annettu tehtävä. Tilassa olikin paljon kaikkea, mitä hyödyntää: tekniikkaa, välineitä ja erilaisia muuntuvia kalusteita. Päällimmäisin fiilis oli kuitenkin kaoottisuus. Tuntui, että meteliä oli kamalasti, ja osa lapsista vaikutti jopa siitä kaikesta hämmentyneeltä. Osa taas suuntasi hyvinkin tottuneen ja luonnollisen oloisesti paikasta toiseen. Tämän tyyppisiin oppimisympäristöihin liittyykin paljon pohdinnan paikkoja ja vaaroja. Metelin hallinta tuntui myös vaikealta tehtävältä tämän kaltaisessa tilassa. Kaksi luokkaa avarassa yhteistilassa, jossa on koko ajan jotakin meneillään yhtä aikaa tai limittäin. Tämän koki erityisesti alussa, kun toisaalla tilassa alkoi oppitunti äidinkielessä, ja toisaalla jokin projektityö. Suunnittelun tärkeys korostuu. 

Laura: Muunneltavat oppimisympäristöt ovat uusi keksintö. Ne luovat paljon mahdollisuuksia, mutta vaativat käyttäjiltään paljon. Uudet muunneltavat oppimisympäristöt ovat siksi haasteellisia käyttää, koska valmiita toimintamalleja on erittäin vähän, jos ollenkaan. Opettajien on itse suunniteltava ja toteutettava ideansa, joiden tietysti olisi hyvä pohjautua muuhunkin kuin opettajan fiilikseen. Yhteisopettajuus voi varmasti tuoda myöskin lisäarvoa oppimiseen, mutta siinäkin ovat samat haasteet kuin uusissa oppimisympäristöissäkin. 

Mari: Vierailu norssiin oli erittäin mielenkiintoinen, erilainen luokkatila ja sen suomat mahdollisuudet opetuksen toteuttamiseen oli kiinnostava. Iso tila ja sen muunneltavuus antaa opiskelulle ja oppilaille aivan erilaisia mahdollisuuksia kuin perinteiset luokkatilat. Myös oppilasryhmän jakaminen pieniin ryhmiin oli mahdollistettu jakamalla tilaa pienempiin osiin, joissa voi tehdä erilaisia toimintoja. On myös hienoa, että tilassa oppilaiden on mahdollista toisinaan itse valita missä haluavat tehdä tehtäviään. Tilassa oli myös ihanasti värejä, muotoja ja erilaisia pintoja, joita voi hyödyntää opetuksessa. Tässä tilassa työskenteli kaksi luokkaa ja vierailun aikana huomasin, että tilassa saattoi tulla kovakin meteli oppilaiden siirtyessä tehtävän annon jälkeen etsimään omaa paikkaansa. Ja lisäksi mietin, ovatko kaikki oppilaat valmiita tällaiseen luokkatyöskentelyyn ja riittääkö opettajille aikaa huomata jokainen oppilas yksilönä. Pariopettajuus itsessään oli myös mielenkiintoista, ja oli hienoa huomata, miten innoissaan opettajat olivat saadessaan tehdä yhdessä töitä. Pariopettajuudessa on mielestäni paljon samoja yhtymäkohtia mitä yritysmaailmassa tehdään jo. Yhdessä tekeminen ja toisten “sparrailu” tuntuivat olevan arkipäivää. Mietin myös, että toisen työn havainnointi ja palautteen antaminen ja saaminen toimisi varmasti hyvin tässä pariopettajuudessa. Uskon pariopettajuuden olevan ehdottoman hyvä asia, yhdessä työskentelevien opettajien pitää vain olla sitoutuneita tähän työskentelytapaan. 

Satu: Muunneltavasta oppimisympäristöstä on puhuttu jo vuosia ja varmasti käytettykin eri tavoin monissa kouluissa, mutta KAKS10 56- hankkeessa sitä on todella toteutettu kirjaimellisesti ja perusteellisesti. Suuri edistysaskel on mielestäni se, että oppija voi valita välineen tai jopa useita eri välineitä, millä oppimistehtävän suorittaa. Tämä mahdollistaa omien vahvuuksien omaehtoisen hyödyntämisen. Sen sijaan toiminnasta aiheutuva kaaos ja melu ovat ongelma. Voisiko tämän vähentämiseksi tiloja jakaa myös keskustelua tukeviin ja hiljaisuutta vaaliviin alueisiin. Tampereen yliopiston Päätalon uudessa kahviossa on mainioita äänieristettyjä ryhmätyöskentelykoppeja. Ei varmaan haittaisi, jos muuntelevuudessa olisi huomioitu myös täysin virtuaaliton alue, jossa voidaan tarkoituksenmukaisesti ottaa etäisyyttä teknologian aikaan saamaan virittyneisyyteen ja harjoittaa muita taitoja tai tehdä tilaa virikkeiden vastaanottamiselle lepuuttamalla aivoja. Täytyy muistaa, että oppimisympäristö on myös opettajan työympäristö. Opetusalalla ovat puhaltaneet monenlaiset muutosten tuulet, paremminkin myrskyt, jo jonkin aikaa. Tämä edellyttää opettajilta jatkuvaa epävarmuuden arjessa soutamista, ja huopaamista, sekä uuden oppimista. Opettajan työnkuva tuntuu saavan yhä laveammat mittasuhteet vuosi vuodelta. Opettajien jaksaminen huolettaakin. Toisaalta yhteisopettajuuden mahdollistama vastuun jakaminen voi parhaassa tapauksessa keventää opettajien taakkaa. Ehdottomasti mielenkiintoinen alue, josta täytyy saada tietää lisää!