DIGI- JA INFORMAATIOAJAN HAASTEITA

 

https://www.shutterstock.com/image-photo/technology-hands-businessmen-110678570?irgwc=1&utm_medium=Affiliate&utm_campaign=Hans%20Braxmeier%20und%20Simon%20Steinberger%20GbR&utm_source=44814&utm_term=

 Informaatio eli saatavilla oleva tieto on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana hurjaa vauhtia. Informaatioyhteiskunnassa ei varsinainen tieto ole välttämättä lisääntynyt, mutta erilaisia tiedonvälityskanavia on paljon, joka tekee tiedon saatavuuden helpoksi. Tämä on edellyttänyt esimerkiksi toiminnan automatisointia ja sähköistämistä. Puhutaan digitalisaatiosta, jolla tarkoitetaan informaation purkamista biteiksi ja tallentamista digitaaliseen muotoon. Pelkät välineet eivät vielä riitä teknologian hyödyntämiseen, vaan omaksumiseen tarvitaan myös erilaisia taitoja ja motivaatiota hyödyntää niitä. Kaikilla ei kuitenkaan ole osaamista, valmiuksia tai mahdollisuuksia hyödyntää niitä, josta aiheutuu eriarvoisuutta. Hollantilainen viestintätieteiden professori van Dijk (2008) on käsitteellistänyt ilmiön digitaaliseksi kuiluksi. 1900-luvusta tähän päivään erilainen media on hallinnut eri sukupolvia. Nykyistä monipuolisia ja monia digivälineitä sujuvasti käyttävää diginatiivisukupolvea ovat edeltäneet netti-, televisio ja video-, sanomalehti- ja radiosukupolvet. Tulevaisuuden alphasukupolvea ei ole vielä tarkemmin luonnehdittu. (Korhonen 15.1.2019.)

Tämän päivän lapset ja nuoret ovat siis kasvaneet uuden teknologian kanssa. He osaavat käyttää sujuvasti tietokoneita, videopelejä, digimusiikkia, digikameroita ja älypuhelimia. He kykenevät kohdistamaan huomiotaan eri asioihin tehden useita asioita yhtä aikaa tai vuorottain. Tämä tosin vaikeuttaa aivojen toimintaa, jolloin ajatteleminen, tiedon käsitteleminen ja oppiminen on pinnallisempaa.  (Korhonen 2019.) Aivotutkija Minna Huotilainen on huolissaan juuri siitä, että aivot ovat nykyään kovalla koetuksella. Tehokkuuteen pyrkiminen ja tehtävästä toiseen poukkoileminen johtaa virheisiin, suorituksen hidastumiseen ja kuormituksen kasvamiseen. Keskittyminen ja yhden asian tekeminen kerrallaan täytyisi opetella uudestaan. (Huotilainen 2018.)

Teknologian merkitystä oppimisen tukena täytyy kouluissa tarkentaa kiinnittämällä huomiota taustalla olevaan pedagogiseen malliin, joka vie oppimista eteenpäin (Korhonen 15.1.2019). Ensin pitää ymmärtää, mitä oppiminen on, ennen kun voi ymmärtää teknologian hyödyntämisestä oppimisessa. Tärkeää on pyrkiä oppimisprosessin syvälliseen lähestymistapaan huomioiden vaihtelut oppijan oppimisessa ja sen vaikutukset opetukseen. Koulutuksella onkin suuri haaste sitouttaa oppijat oppimisprosessiin. Tämä voi tarkoittaa opettajalle yksilöllisien menetelmien laatimista, joiden avulla pyritään positiivisiin muutoksiin. (Underwood & Farrington-Flint 2015, 20, 31-32.) Käänteisessä oppimisessa painotetaan juuri oppilaskeskeistä oppimiskulttuuria, jossa yhdessä oppiminen omalla taitotasolla ja eri tiloissa on keskeistä (Toivola 2017). Mitä paremmin lapset pystyvät puhumaan vuorotellen, sitä paremmin he oppivat kysymään, kuuntelemaan, perustelemaan mielipiteitään ja näin jakamaan sekä laajentamaan ajatteluaan yhteisesti. Samalla heidän ajattelunsa laajenee ja he oppivat reflektoimaan ajatteluaan. Tietokone voi toimia tällaisen dialogin yhtenä osapuolena. (Wegerif 2013.) Kodin ja koulun välistä kuilua digitaalisten laittein hyödyntämisessä kannattaa myös pienentää, esmerkiksi järjestämällä mediakasvatusta tai hyödyntää viihdekäytön kautta tapahtuvaa englannin kielen oppimista. Ne mahdollistavat kuitenkin tiedonhaun-, tulkinnan-, analysoinnin- ja tuottamisen taitoja. Lisäksi visuaalisten- ja äänimateriaalien lukutaidon oppiminen kehittyy. (Korhonen 15.1.2019.)

Digiaika tuo opettajan arkeen myös useita erilaisia normeja hallittavaksi. Esimerkiksi Youtube-videon esittäminen julkisessa opetustilanteessa on kiellettyä. Sen sijaan opettaja voi istuttaa videon materiaaliin ja oppilaat voivat katsoa sitä omalta laitteeltaan, mutta opettaja ei voi näyttää sitä oppitunnin aikana. Teoksia lainatessa täytyy viitata alkuperäiseen lähteeseen ja sen tekijään, muuten syyllistyy tekijänoikeusrikkomukseen ja plagiointiin. Suomessa ei voi luopua tekijänoikeuksistaan, mutta tekijä voi halutessaan sallia teoksen käytön niin, ettei häntä tarvitse erikseen mainita. Erilaisilla lisensseillä puolestaan sovitaan tavanomaisten kuva-, teksti-, ääni- ja videosisältöjen jakamisesta.  Sosiaalisen median palveluihin liittyminen vaatii yleensä käyttäjätunnuksen luomista ja palveluntarjoajan laatimien käyttöehtojen sekä niihin liittyvien tietosuoja- tai yksityisyyskäytäntöjen hyväksymistä. Lain mukaan Suomessa sopimuksen solmimiseen edellytetään täysi-ikäisyyttä ja oikeustoimivelvollisuutta, joten alaikäisten huoltajilta pitää pyytää lupa palvelun käyttöön. Lisäksi henkilötietolaki takaa jokaiselle oikeuden tietää, mitä tietoja hänestä tallennetaan, mihin tietoja käytetään sekä oikeuden tarkistaa ja korjata itseään koskevia tietoja.  (Pönkä 2017, 214-215, 218-220, 222-225, 228-229, 232.)

Lähteet

Bates, T. 2015. Teaching in a Digital Age. (Chapters 1 & 2) Open Access Book. https://opentextbc.ca/teachinginadigitalage/. Luettu 21.1.2019.

Huotilainen, M. 2018. Älylaitteet tyhmentävät koko ihmiskunnan-Aivotutkijan 5 vinkkiä keskittymiskyvyn elvyttämiseen- artikkeli. (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/02/alylaitteet-tyhmentavat-koko-ihmiskunnan-aivotutkijat-5-vinkkia. Luettu 20.1.2019.

Korhonen, V. 2019. Digi- ja informaatioajan haasteet ja opetusta ja oppimista koskevat käsitykset- luento. Tampereen yliopisto 15.1.2019.

Pönkkä, H. 2017. Open somekirja, luvut 6 ja 7. Jyväskylä :Docendo.

Toivola, M. 2017. Itseohjautuvuuteen kasvattamassa- video. https://youtu.be/XL72pQaJcf8. Luettu 22.1.2019.

Underwood, J.D.M. & Farrington-Flint, L. 2015. Learning and the E-Generation. UK: John Wiley & Sons.

Wegerif, R. 2013. 'Dialogic Space' and 'Infinite Other'- video. Education for the Internet Age. https://bit.ly/2C72bfG). Luettu 23.1.2019.

MILLAISIA HAASTEITA TULEVAISUUS ASETTAA KOULUTUSJÄRJESTELMÄLLE? MITEN NIITÄ VOITAISIIN KEHITTÄÄ?

Anna: Tulevaisuuden verkkomaailma on meille täysin tuntematon. Emme osaa valistaa tai suojella lapsia sellaiselta mitä ei vielä ole edes keksitty. Todellista on kuitenkin se, että monissa asioissa “muna opettaa kanaa” eli lapset ja nuoret ottavat monia välineitä käyttöönsä ennen vanhempiaan. Näin on käynyt jo nyt koulussa ja monissa kodeissa. Tietotekniikassa oppilaat saattavat olla opettajiaan taitavampia. Se ei silti poissulje aikuisen vastuuta siitä mitä verkossa turvallisesti ja lainmukaisesti tehdään tai miten sitä valjastetaan oman oppimisen tai vaikkapa elämänhallinnan käyttöön. Todennäköistä on, että tulevaisuuden ammateistakin osa on verkkopohjaisia, ne ovat ammatteja, joita ei vielä ole keksitty. Tulevaisuuden koulutusjärjestelmässä tulisikin siis entistä enemmän panostaa opettajien koulutuksessa siihen, mikä on opettajan rooli verkko-opetuksessa ja mikä rooli annetaan kodin tai jonkun muun tahon tehtäväksi. Yksi tulevaisuuden visioista on se, että perusopetuksessakin olisi omia tietoteknisiä asiantuntijoita, jotka pelkästään mahdollistaisivat verkossa opettamisen, opiskelun ja muun toimimisen. Näin opettajat voisivat keskittyä pedagogiikkaan ja didaktiikkaan sekä oppilaiden yksilöllisten koulupolkujen luomiseen. Hyvään kouluopetukseen kuuluu muutakin kuin “digihommat”. Oppilasta ja hänen kohtaamistaan ei saa unohtaa.

Elina: Digitalisaatioon ja informaation räjähtäneeseen kasvuun liittyen koulu kohtaa ennenäkemättömiä haasteita, etenkin sen toimijoihin liittyen. Pedagogiikkaan, välineisiin, ympäristöihin sekä opettajien perus- ja lisäkoulutuksiin on keksittävä uusia keinoja ja lähestymistapoja tämän kaiken omaksumiseen. Huomioon otettavia asioita on valtavasti enemmän kuin ennen, ja nähtävissä on paljon problematiikkaa. Oppilailla voi olla hyvin erilaisia lähtökohtia digitaaliseen toimijuuteen, mutta myös eri vaiheissa olevilla opettajilla. Suurimman ongelman ja kuilun löytää etenkin nuorien opettajien sekä vuosikymmenet opetusalalla olleiden välillä. Kuinka saavuttaa heidät kaikki tarkoituksenmukaisesti? Usein keskustelua aiheesta seuratessa tuntuu, että keskeisin haaste on aiheen epämääräisyys. Uusia teknologisia sovelluksia tuodaan kouluun kovalla vauhdilla ilman, että sen toimijat ymmärtävät tai ehtivät sisäistää ne tarpeeksi hyvin, ennen kuin niillä tulisi jo saavuttaa totuttuja tuloksia. Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin, kuinka tämän päivän opettajaopiskelijat kokevat saavansa perehdytystä ja valmistautumista laaja-alaista osaamista vaativiin systeemeihin ja teknologian käyttöön. Onko opettajankoulutus muuttunut jo tarpeeksi? Joka tapauksessa näen teknologialla verhoillun tulevaisuuden koulun positiivisena ja mahdollisuuksia avaavana: nuoret ”diginatiivit” voivat parhaimmillaan toteuttaa itseään ja oppia laaja-alaisesti, oivaltavasti ja innovoivasti maailmassa, joka on heille tuttu toimia ja operoida jo syntymästään asti. Vaaroja ja pohdinnan paikkoja tämän utopiani suhteen on kuitenkin runsaasti, joten suhtautuminen tähän kaikkeen tulee aloittaa opettajien koulutuksen, pedagogiikan kehittämisen ja ymmärtämisen tasolta, ei väline edellä tai itseisarvona.

Laura: Medialukutaidon opettaminen on ehdottomasti yksi asia, johon tulevaisuudessa tulee kiinnittää huomiota. Lisäksi opetuksessa joudutaan todennäköisesti ottaa huomioon uudenlaisia sääntöjä ja ohjeita liittyen tekijänoikeuksiin ja muihin jakamiseen liittyviin asioihin. Opettajat tulevat tarvitsemaan lisäkoulutusta, sillä olisi kohtuutonta, että muun työn lisäksi heidän täytyisi opiskella nettietikettiä.

Mari: On tapahtunut informaation räjähtävä kasvu, ihminen elää jatkuvan informaation keskellä ja erityisesti nuoret ja lapset ovat näiden uusien asioiden äärellä. Heillä on luontainen taipumus kiinnostua kaikesta uudesta ja lapset ovat kasvaneet älylaitteiden kehityksen kanssa yhtä aikaa. Tässä on myös vaaran paikkoja, koska opettajat tai vanhemmat eivät ilman omaa kiinnostusta pysy mukana teknologian kehityksessä. Lapset surffailevat netissä, eikä heillä välttämättä ole lainkaan medialukutaitoja. Tämä asettaa haasteita koulutusjärjestelmälle, miten kehitetään koulutusta, tukemaan tätä teknologista kehittymistä? Uudet ja nuoret opettajat ovat luultavasti jo asioista kiinnostuneita, sillä jo koulutuksessa hyödynnetään paljon uudenlaista teknologiaa mm. Padlet, Flinga ja kuten tällä kurssilla blogien hyödyntäminen. Haaste onkin enemmän jo kouluissa töissä olevilla opettajilla, joilla ei ole luontaista kiinnostusta teknologiaa kohtaan. Kouluissa on suunniteltava, miten teknologiaa halutaan hyödyntää opetuksessa ja mitä kaikkea pitää huomioida sen hyödyntämisessä, mm. pedagogiikka sekä tekijänoikeudet.

Satu: Teknologia mahdollistaa ja helpottaa monia asioita koulumaailman toiminnassa. Kehityksen vauhti on kuitenkin hurjaa ja suunnitelmallinen hyödyntäminen saattaa jäädä pinnalliseksi. Opettajan tarvitsevat riittävästi valmiuksia välineiden hallintaan, jonka jälkeen päästään vasta kokonaisvaltaiseen suunnittelutyöhön. Päästäänkö tässä syvälliseen toimintaan tai saadaanko riittävästi kokemusta opetuksen kehittämiseen, kun ollaan taas uudistuneen teknologian täydennyskoulutuksen tarpeessa. Tässä voisi ajatella erilaisten välineiden teknisen- ja opetuskäyttöasiantuntijuuden jakamista opettajien kesken eli kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Toisaalta se rajaa opettajan teknologian käyttömahdollisuuksia opetuksessa. Olisi herkullista tutkia, kuinka oppijalähtöisyys erilaisten välineiden vapaana valintamahdollisuutena oppimistehtävän toteuttamisessa aktivoisi tai innostaisi oppijoita. Koulujen taloudellinen tilanne vaikuttaa myös monenlaisien ja useiden kappaleiden välineiden hankinta- ja ylläpitomahdollisuuksiin. Perusopetuksessa olevan kotiväeltä ei voi omakohtaisia hankintoja edellyttää, koska koulutuksen tulee olla maksutonta. Toisen asteen opiskelijoilla on jo paljon kalliita hankintoja tehtävänään. Oppijoita ei voi myös saattaa eriarvoiseen asemaan perheen varallisuuden vuoksi. Tulevaisuudessa kansainvälisyys varmasti lisääntyy ja mahdollistuu teknologian avulla. Verkko-oppimisympäristössä on oppijoita eri puolilta maailmaa. Joka tapauksessa opettajan ammattikuva laajenee ja työmäärä lisääntyy entisestään. Tärkeää on jakaa tätä kuormaa tekemällä verkossa enemmän myös opettajien välistä yhteistyötä jakaen osaamista ja vastuita.